Tapahtuma puhuttaa meitä kaikkia ja herättää keskustelun tarvetta sekä kodeissa että oppilaitoksissa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, sitä useammin lapsi tulee palaamaan kysymyksineen mieltään askarruttavissa asioissa. Tähän tapahtuneeseen meillä aikuisillakaan ei ole olemassa kaikkia vastauksia, mutta silti meidän on tärkeää ottaa lasten ja nuorten tunnereaktiot ja keskustelut rauhallisesti vastaan. Parasta apua ja tukea on tavallinen, arki rutiinien ylläpitäminen ja ajan varaaminen läsnäololle.

Tapahtuneesta uutisoidaan paljon lähipäivinä sekä televisiossa, sanomalehdissä, että sosiaalisessa mediassa. On tärkeää, että aikuiset suojaavat lapsiaan tällaisen materiaalin liialliselta lukemiselta/katselulta. On tarpeen korostaa, että lapsi tai nuori on turvassa.

Ihmisten reagointitavat kriisien aikana vaihtelevat henkilöstä toiseen. Kaikki tuntemukset ovat sallittuja ja omituiseltakin tuntuvat tunteet ovat normaalia reagointia epänormaaliin tilanteeseen. On myös tavallista reagoida asioihin, jotka olisivat voineet tapahtua itselle, tulevat jollakin tavalla itseä lähelle tai koskettavat laajaa joukkoa ihmisiä. Kodeissa ja oppilaitoksissa on hyvä puhua myös siitä, miten toimitaan, kun itsellä tai kaverilla herää voimakkaita tunteita ja kuka näissä tilanteissa voisi auttaa.

Kriiseissä on yleensä kolme vaihetta.

Sokkivaiheessa on tavallista tuntea esimerkiksi säikähdystä tai järkytystä. Olo voi tuntua epätodelliselta. Sokkivaihe suojaa ihmistä sellaiselta tiedolta, jota hän ei vielä jakso ottaa vastaan ja varmistaa toimintakyvyn säilymisen.

Reaktiovaihe alkaa, kun pahin säikähdys on laantunut. Tässä vaiheessa voimakkaat tunnereaktiot ja ajatukset ovat tyypillisiä. Joillakin voi olla myös muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Myös keho voi reagoida somaattisina oireina, kuten pahana olona tai univaikeuksina. Reaktiovaiheessa ihminen pyrkii ymmärtämään, mitä on tapahtunut, ja useat haluavat puhua asiasta. Mieli pyrkii luomaan kokonaiskuvan tapahtuneesta.

Työstämis- ja käsittelyvaiheessa sopeutumisprosessi hidastuu. Edelleen voi herätä vahvoja tunteita, mutta tunteet ovat tasaisempia, mutta silti voi ilmetä vielä fyysisiäkin oireita, kuten muisti- ja keskittymisvaikeuksia tai henkisen yksinäisyyden tunnetta. Ihminen alkaa kuitenkin käsitellä asiaa enemmän sisäisesti ja puhumisen tarve vähenee. Ajatuksia ja tunteita työstetään ja pikkuhiljaa pyritään sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen. Tässä vaiheessa on tilaa myös pelkojen työstämiseen. Ihminen alkaa suuntautua uudelleen, kun aikaa on kulunut tarpeeksi. 

Arkeen palautumista tukee normaali arki. Järkyttävän tapahtuman jälkeen mieliala voi kuitenkin aaltoilla.

Mikäli Vantaan tapahtumat aiheuttavat sinussa nyt tai myöhemmin kevään aikana kysymyksiä tai ajatuksia, joista haluat keskustella aikuisen kanssa, ota yhteyttä opiskeluhuoltoon Wilmassa tai puhelimitse. Myös huoltajat voivat olla yhteydessä matalalla kynnyksellä nuorensa asioissa ja erityisesti, mikäli ilmenee hyvin vahvoja reaktioita tai oireilu pitkittyy.

Koulupsykologi Pauliina Rögård, 040 637 7415

Kuraattori Salla Vainionperä, 040 181 9036

Terveydenhoitaja Katja Touronen, 040 519 6023